SWEDEN IS CALLING

Heippaaa! Nyt alkaa olla kaikki kamppeet pakattu ja otetaan suunnaksi Ruotsin Uppsala ja nykyaikasen 5-ottelun kisat! Hain vähä kisafiilistä kattelemalla mun vanhoja kisavideoita, niin löysin vuodelta 2009 Jyväskylän Rolloista videon, missä uin 200SKU! Nauratti kyllä niin kauheesti että on pakko jakaa se tälläsenä välikevennyksenä teiänki kanssa.
     Uin tuossa kolmanneks lähimmällä radalla ja oi miksi, miksi en tajunnu käyttää sitä uimalakkia... Noh, oon tässä videossa kuitenkin vasta 11 vuotias, nii laitetaan se tyhmyys iän piikkiin... Ja voitin sentään oman eräni ajalla 3:09 .. ;)

NSM/SM TURKU

     Mun leiri/kisareissupostaus saa jatkoa. Calellan leirin jälkeen lennettiin Helsinkiin, josta osa porukkaa jatko matkaa Ouluun ja mää + muutama muu jäätiin Helsinkiin. Olin pari yötä mun kaverilla ja menin niitten seuran bussilla Turkuun NSM/SM-kisoihin.

    Olin ilmottanut kisoihin kaikki rintauintimatkat. Ekana oli vinsta, joka meni uuen kisapuvun kanssa aivan äärettömän huonosti .. :D Seuraavana päivänä mulla oli ääni melkeen kokonaan lähteny ja muutenki nunhanen olo. Mulla oli samana päivänä 200RU ja just ennen lajia mun puku repes ja jouduin lainaamaan mun kaverilta pukua. Kun olin saanu sen lainapuvun päälle ja se hirvee kiirepaniikki-adrenaliini oli hävinny nii aloin vaan itkeen. En oo mikää taikauskonen mutta sillon kyllä tuntu ettei mun oo tarkotettu uia sitä lajia ollenkaan :D Keskeytin siis 100 metrin jälkeen. Lauantain 100RU:sta en ees sano mitään...

     Kisat meni onnistuneen epäonnistuneesti, mutta jäi silti tosi hyvä fiilis tosta reissusta ja vikoista uintikisoista :) Päätin siis huonosti menneen 100RU:n jälkeen että mun rintauinti ja samalla kilpauintiura saa olla tältäerää tässä. Oon väkisin koittanu kohta 2 vuotta saaha sitä rinulii kulkeen, mutta se saa nyt riittää. Keskitän nyt mun kaikki energiat 5-otteluun :) Harkitsen kyllä tällähetkellä vielä kesän GP challenge-kisoja, haluisin nimittäin nähä kaikki uintikaverit vielä ennen tulevaa vaihtovuotta.

CALELLA 2014

Maanantaina tulin vihdoin kotiin lähes 3 viikon mittaselta uintileiri/kisareissulta! Lähettiin siis pari viikkoa sitten Espanjan Calellaan viimeistelyleirille reiluksi viikoksi ennen uinnin SM-kisoja. Leiri oli kaikella tapaa onnistunut, vaikka sairastuin ja jouduin jättään parit treenit välistä. 

      Aurinko paisto ihanasti joka päivä ja otettiin siitä kyllä aikalailla kaikki irti! Me hullut suomalaiset vallattiin hotellin uima-allasalue aina treenien välissä, kun samaan aikaan paikalliset liikku paikasta toiseen toppatakit päällä. Barceloonassaki käytiin yks päivä tuhlaan rahaa (jossa en oikeen onnistunu, mun paras sijoitus oli 7€ polkupyörätaksiin joka vei meidät ostoskeskuksesta shoppailukadulle!).

       En ois kyllä voinu toivoo parempaa viimestä uintileiriä. Ensimmäinen ja viimeinen uintileiri samassa paikassa (2011&2014). Kieltämättä tuntu aika hassulta kun viime Calellan leirillä olin niin pieni etten saanu poistua hotellin alueelta ees 20m päässä olevaan supermarkettiin ilman valmentajaa ja nyt kuljin ihan omia aikojani ympäri Calellaa.

verta ja hikeä

...kyyneleitä ei onneksi ainakaan vielä ^

Viikonloppuna mulla oli uintikisat. Rintauinnista yliannostuksen saaneena repäsin oikeen kunnolla ja valitsin lajeiksi 100, 200 ja 800VU! Kasisatanen meni yllättävän hyvin: paransin mun "ennätystä" (=nopeinta uitua aikaani, joka on mennyt jo yli vuosi sitten 'vanhaksi') reilut 6 sekunttia. Kehitystä havaittavissa.

      Sunnuntaina marssittiin urheiluvälineliikkeeseen ja pyysin myyjää esittelemään mulle lenkkarit joilla voi juosta asfaltilla, radalla, maastossa, pitkiä lenkkejä, spurtteja ja kisata. Noh, tälläsiä kenkiä ei valitettavasti oo vielä saatavilla (tässä mulle hyvä markkinarako!), joten päädyttiin ostamaan kahdet eri kengät: noi yllä näkyvät reilusti vaimennetut Adidakset tasaselle alustalle ja sitten Salomonin maastojuoksukengät.

       Maanantaina suuntasin lenkille. Juoksu kulki uudet kengät jalassa äärettömän hyvin, kunnes alkuhuuman jälkeen 5km päässä kotoa tajusin että mun jaloissa on hullut kipeet rakot. Vaivalloisesti pääsin kuin pääsinkin juoksu-kävely-konttaus -tyylillä kotiin. Seuraavana päivänä onnistuin repäsemään rakkolaastarin mukana ison palan ihoa jalkapohjasta. Tämän tapaturma tapahtui uimahallissa kun olin parhaillaan vaihtamassa vaatteita. Voitte vaan kuvitella sen punasen nesteen määrää kun ne pari tippaa verta levis siihen märälle lattialle. Näytti niinku ois joku vähä isompi vahinko sattunu. Mun tuuria.

GRAND PRIX 3 JYVÄSKYLÄ

© Jussi Salminen

Viime viikonloppu meni uintikisojen merkeissä Jyväskylässä. Oli hauska reissu ja sain pari kivaa onnistunutta suoritustaki! Alan kyllä pikkuhiljaa epäillä että noi hiusten vaalennusaineet oikeesti tuhoaa aivosoluja: lauantaina unohin ottaa housut pois jalasta ennen starttipallille menoo... Onneks toimitsijat oli hereillä ja huomautti ystävällisesti tätä hajamielistä!

     Ylläoleva kuva löyty Uimaliiton sivulta, voitte siitä ehkä päätellä mitä seuraavaks on luvassa ;)

SPORTS

Kylläpä aika menee nykysin nopeesti! Taas on yks viikko kulunu iha huomaamatta.

Keskiviikkona oli ihana ilma ja halusin hiihtämään. Ajattelin että semmone 10-15km vois olla aika sopiva lenkki, ku viikonloppuna on kisatki nii ei viittis kauheen montaa kymmentä kilometrii hiihtää. Oli ihan mahtava keli ja ihanaa musiikkia, niin se 15km venykin lähes 37 kilometriksi....  Oops. 

Ja kuten tossa aiemmin taisin mainitakki, oli uintikisat täällä Oulussa nytte la-su! Mulla oli ihan jees lajit 50PU&RU, 100RU ja 200VU. Lauantaina uinnit (50 perhosta ja 100 rintaa) ei oikee onnistunu, mutta nytte sunnuntaina etenki 200VU (nykyaikasen 5-ottelun kilpailulaji) meni hirveen hyvin! :) Meiän Calellan uintileiriinki on enää joku 45 päivää, can't wait!

+ blondin elämää osa 1000002: toinen mun etuhampaista otti taas osumaa, tällä kertaa kahvikupilta ... Jälleen kerran tuijotan itteäni peilistä ja kauhistelen mun uutta hymyä. No, onneks tällä kertaa lähti vaan pieni pala, toisinku sillon eka kerralla puolet samaisesta etuhampaasta lensi lumihankeen, kun failasin kolatessani lunta... En vaa voi lopettaa nauramista enää, mun kaveri nimittäin totesi että "sun kahvihammasta kolottaa kirjaimellisesti" XDDDDDDDDDDDDD 

OLENKO TULOSSA VANHAKSI ?

Pakko alottaa tää postaus kertomalla vähän mun eilisestä päivästä. Päätin käydä suoraa koulun jälkeen uimassa treenin, jotta pääsisin ajoissa kotiin lukeen maantiedon kokeeseen. Oon näiden 7-8 uimahallilla vietetyn vuoden aikana kerenny nähä ja kuulla kaikenlaista, alasti allastilojen puolella juoksevista miehistä ihan näihin perus olen-niin-kyllästynyt-elämääni-ettei-minulla-ole-muuta-tekemistä-kuin-valittaa-mitättömistä-asioista -vanhuksiin. Eilen uimahallilla mua kutsuttiin elämäni ensimmäistä kertaa tädiksi. Kyllä, luitte oikein. 

       Söin siinä pukuhuoneen penkillä reippaasti välipalarahkaani, kun mun eteen pysähtyi semmonen pieni tyttö hämmästyneenä. Sitten se lapsi alko kyseleen, että "mitä täti syö, mitä täti syö?" Lamaannuin tosta täti-sanasta niin paljon etten kyenny ees sanomaan mitään. Totuus tulee lasten suusta.

       Tätiepisodin jälkeen jatkoin matkaani suihkun kautta altaille. Valitsin semmosen kivan tyhjän radan itelleni ja menin uimaan. Mulla alkoi lauantain treeneissä kesken kaiken särkeen varvasta ihan mielettömästi, mutta sinnittelin ne treenit loppuun ja treenien jälkeen vilkasin sitä.

       Nykyaikasen 5-ottelun SM-kisoissa syyskuussa mulla miekkailuosuudella alkoi särkee oikeen jalan varvasta ihan hirveesti. Kävely sattu ihan kauheesti. No sillon kisat oli vielä puolivälissä niin nappasin vähän buranaa ja kisasin loppuun asti. Siitä asti toi varpaan kynsi on ollu ihan mustana ja kipee, mutta oon hienosti ignoorannu koko ongelman lakkaamalla sen mustan päälle aina kivalla pirteellä kynsilakalla .... :D

       Takasin asiaan. Menin siis uimaan ja jalkaan alko sattuu taas. Pysähyin ja aattelin lähtä kotiin. Aloin kuitenkin miettiin mielessäni että muille toi syy ei tosiaankaan menis läpi; "joo, oli pakko lähtä kotiin ku oli varvas nii kipee". Nousin altaasta ja katoin sitä varvasta tarkemmin. Ewwwww se varpaankynsi oli irronnu sillee että se vielä sinnitteli puoliksi kiinni siinä varpaassa. No, marssin uimahallin valvomoon (jossa en ollukkaa pitkään aikaan vieraillu!) jossa varvas sai ensihätään urheiluteippiä ja sain kuin sainkin koko 5km treenin uitua loppuun asti! Oon varmaan ainut ihminen, joka saa yhdestä varpaankynnestä kirjotettua näinkin pitkästi. :D Heh. 

     Uimahallilla täytyy joustaa ja soveltaa joissakin asioissa. Halusin kipeästi kahvia, mutta ei ollut kahvinkeitintä. Ostin valmiskahvipussin. Ei ollut vedenkeitintä. Oli mikro jossa lämmittää vettä, mutta ei kuppia mihin laittaa vesi. Tässä vaiheesa skyr-rahka tuli ja pelasti tilanteen. Rahkapurkki toimi kahvikuppina ja mukana tullut muovilusikka oli myös kätevä lisä. Päivitin samalla kauppareissulla mun aurinkopuuterin uuteen vastaavaan, kun tajusin että olin hankkinut edellisen yläasteen 7-luokalla.... Hyi.
Säät lauhtu vihdoin niin, että pysty juokseen ulkona! Lenkit on huomattavasti mielekkäämpiä ulkoilmassa :)

MY YEAR 2013

Nyt vuosi 2013 on virallisesti takanapäin. Hassu tunne.

    Vuosi 2013 oli mulle muutosten vuosi. Pääsin peruskoulusta, aloitin urheilulukiossa, vaidoin uintiryhmää. Sain paljon uusia kavereita, matkustelin PALJON, vietin mun sweet sixteenejä, sain uinnissa nuorten SM-hopeaa ja syyskuussa naisten SM-hopeaa nykyaikaisessa viisiottelussa, kävin elämäni ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa, rusketuin, nautin elämästä. Lista on pitkä. Vuotta 2013 tulen muistelemaan lämmöllä vielä pitkään, mutta nyt on aika kääntää katse tulevaan. 2014 please be good!

xx, Sonja

 

BRASILIA GYMNASIADE 2013

Monen monta kuukautta sitten kuulin, että tänä syksynä Brasiliassa järjestettäisiin jotkut isot uintikisat. Ja tottakai mun olisi päästävä osallistumaan niihin! Ahkeran googletuksen jälkeen selvis, että kyseessä on joka neljäs vuosi järjestettävä Gymnasiade-nimellä kulkeva maailman koulujen välinen kisa, jossa lajeina on uinnin lisäksi mm. judo, yleisurheilu ja telinevoimistelu. Saatiin selville, että Mäkelänrinteen lukio Helsingistä on lähettämässä joukkueen kyseisiin kisoihin. Monen puhelun, sähköpostiviestin, väärinkäsityksen, itkun ja yhden ryhmänvaihdoksen jälkeen tulin kuin tulinkin valituksi joukkueeseen! Tässä vaiheessa kisoihin oli vielä reilu kuukausi, ja siitä sitte alkoi melko tarkasti suunniteltu valmistautuminen kisoihin. Toisella puolella maailmaa järjestettäviin kisoihin lähtiessä olis kaiken järjen mukaan ihan kiva olla hyvässä kunnossa ... :D Tasokin tulisi olemaan "vähän" kovempi kuin Oulun pikkukisoissa, ja kuten ylläolevassa kuvasta starttilistasta näätte, päädyin uimaan 200RU:n alkuerän usean maailmanennätyksen haltijan ja olympiavoittajan vieressä .... Kerkesin 4 altaanmitan aikana jäädä 'vähän' jälkeen. :D

Kauan ootettu tiistai koitti vihdoin, ja lähdin Oulun lentokentältä kahdestaan reppuni kanssa kohti Helsinki-Vantaan kenttää, jossa loppu joukkue odottaisi. Matka meni hyvin, ja yhteensä 35 tunnin matkustuksen jälkeen keskiviikko-iltana oltiin perillä Brasiliassa. Oli niin mahtava fiilis. Olin matkan aikana kerenny tutustua jo melko hyvin suomen joukkueeseen ja tunsin olevani osa joukkuetta, vaikka eri koulusta olinki. Ekana päivänä kerettiin vaan hakea akreditoinnit ja syödä. Torstaina käytiin testaamassa kisa-allas ja se vaikutti ihan hyvältä. Päivällä oli kisojen avaus juhla tai semmonen, missä oli kaikkia esiintyjiä ja ne esitteli meille kaikkia brasilialaisia perinnetansseja ja musiikkia. Lopuks saatiin tarpeeksemme siitä brasilialaisesta musiikista ja häivyttiin, ennenku se juhla oli virallisesti loppunu. Se kyllä kaduttaa näin jälkeenpäin! Vasta myöhemmin saatiin tietää, että just sen jälkeen ku oltiin lähdetty niin Michel Telo oli tullu esiintymään sinne ... :---( Höh.

Perjantaina alko sitte kisaaminen. Kieltämättä pitkä lentokoneessa istuminen ja aikaero tuntui vielä kropassa, mutta ne oli pakko sulkea pois ajatuksista. Kisa-altaaseen oli ilmestynyt about 3 tuhatta ötökkää, mm. lähes nyrkin kokoisia koppakuoriaisia ja sudenkorentoja. Niin paljon kuin ötököitä pelkäänkin, menin melko vähin ininöin altaaseen. Pari kertaa onnistuin vetämään muutaman ötökän henkeen ja jouduin yskimään ne pois. Verran jälkeen riisuttiin uikkarit ja kappas, iho oli täynnä pieniä ötököitä. Kisauikkari päälle ja uuelleen keskelle ötökkämerta. En uinu kisoissa mitään huippuaikoja, mutta mielestäni olosuhteet huomioiden uinnit oli ihan kelpo suorituksia. Lähes koko viikon ajan lämpömittari näytti yli 30 celsiusta. Arvatkaapa oliko vaikeeta yrittää pysyä varjossa ettei suorituskyky laskis?!

Sunnuntaina oli paikalliseen kulttuuriin tutustumis päivä, jonka aikana kierrettiin kattomassa kongress buildingit ja teeveetornit yms. Muut kävi myös paikallisella torilla shoppailemassa, mutta mää nukahdin kahdeksi tunniksi ruokapöytään ..... :D

Ei valitettavasti päästy kertaakaan shoppaileen tai kauppaan, koska Brasilia on sen verran vaarallinen paikka, ettei siellä kannata 16-vuotiaitten blondityttöjen kävellä yksinään tai edes pienessä porukassa. Mutta kokonaisuutena ihan ihan mahtava reissu, tälläset reissut on niitä asioita mitkä muistaa varmasti koko loppuelämän!! Sain taas niin paljon uusia kavereita ja kokemuksia. Oon vaan niin onnekas että sain mahdollisuuden olla osana tota reissua! Kiitos.