ELOSSA

Vihdoin mulla on aikaa päivittää tätä mun almost-forgotten -blogia.   On ollu paljon treenejä, koulunkäyntiä ja muuta toimintaa, minkä oon kokenut tärkeemmäksi kun tän blogin päivittämisen.
      Täällä jouluhössötys alkoi jo marraskuun alussa ja tällä hetkellä koulussa joka paikka on koristeltu jouluvaloilla ja tunneilla kuunnellaan joululauluja kokoajan. Täällä boarding housessa meillä on oma hieno joulukuusi mikä saatiin koristella. Tänään koulussa ois ollu semmonen christmas fair -päivä, missä kierretään kaikkia hauskoja toimintapisteitä ja kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Tänään koulussa saa myös käyttää omia vaaatteita, koska kaikkien täytyy pukeutua jouluneuleeseen. En oo ollu näiden kolmen täällä vietetyn kuukauden aikana kertaakaan kipeenä, mutta just toissapäivänä sain jonkun pöpön joka on pitänyt mut täällä bhousen sairashuoneessa eilis illasta asti... Toivon että tokenen tästä sunnuntain crosscountry juoksukisaan!

    Täältä aika rajallisesti voi julkaista kuvia, mutta tässä kuva mun seinästä n. kuukaus sitten, se on saanu kuvan oton jälkeen vähän lisää täydennystä... Olen ylpeä suomalainen! Half termin jälkeen sain postissa ehkä maailman ihanimman yllätyksen Leon Paulilta; sain nimittäin uuden miekkailumaskin suomen lipulla! Idea tähän lähti kun kesällä kävin HN5O-seuran kanssa treenailemassa ja yks heidän viisottelijoista tokaisi, että vielä joskus Lontoossa ollessa kävelee Leon Paulin tehdasmyymälään ja käskee niiden tehdä maskin suomen lipulla, kun heitä ei muuten sellaista saa tekemään! 

Ekasta viikosta selvitty!

Hei vaan täältä sängyn pohjalta, kirjottelen teille vähän kuulumisia. On ollut keskiviikosta asti niin kova kiire kokoajan, etten oo kerenny ees koskea tietokoneeseen.        Keskiviikkona meiltä otettiin heti kaikki luulot pois ja vedettiin neljä treeniä samana päivänä. Valmentaja nauroikin, että tähän alkuun vedetään 4 viikon "bootcamp". Meillä on joka aamu 1h 15min uinti, sitten kouluun, koulupäivän aikana joko miekkailu- tai ammuntatreenit, koulun jälkeen suoraa uinti 2h tai juoksu/CE 1,5h, kahtena päivänä viikossa on illalla vielä yhteiset miekkailutreenit kaiken ton lisäksi. Sain mun treeni timetablen perjantaina ja olin kyllä kieltämättä aika shokissa; 17 treeniä viidessä päivässä! Viikonloput meillä on onneksi vapaita, niin keretään vähän palautua... Mutta meillä tulee olemaan aika paljon kisoja viikonloppusin, mut on jo ilmotettu johonkin British tetrathlon -kisaankin, joka käydään tän kuun lopussa. 1. matikan tunnilla englanninkieliset käsitteet oli hukassa... 2 minä ekana päivänä iloisena koulun respan edessä
Koulusysteemi on täällä tehty selkeesti varta vasten urheilijoita varten; koulua ei oo kovinkaan paljoa, mulla on päivässä n. 5-6 tuntia (40 minuutin tunnit tuntuu kieltämättä aika käsittämättömiltä!!) ja joka vapaassa välissä mulla on mahdollista tehä jotain urheilua. Saadaan myös vähän erikoiskohtelua ruokailujen ja tuntien aloitusaikojen suhteen. Keskiviikkona kun koulu alko, meillä oli koko senior schoolilla/sixth formilla yhteinen assembly kirkossa. Yllätys yllätys koko tilaisuus oli vaan rehtorin selostusta kuinka meidän koulun (entiset/nykyiset) oppilaat Ruta, Tom Daley ja Plymouth Leanderin Ben oli voittanut kesällä paljon mitaleita.     Meillähän on siis perinteiset koulupuvut käytössä: sukkahousut, hame, kauluspaita, neule ja takki. Mun sukkahousut repes jo heti ekana päivänä ja olin kyllä maailman eniten paniikissa!! Meillä oli myös sellanen aloitus testi, jossa kyseltiin äidin ja iskän tiedot työpaikoista ja koulutustaustasta lähtien, englannin sanastoa (yhtään niistä sanoista en ollut kuullut ennen!!) ja matikan tehtäviä.  1. koulurakenns näyttää vähän Tylypahkalta! 2. meidän eka rugbymatsi, josta ei kyllä ymmärretty yhtään mitään
    Kaikkien kouluhommien lisäksi ollaan keretty elää myös "normaalien ihmisten elämää": mentiin katsomaan rugbypeliä perjantaina ja eilen oltiin shoppailemassa ja pitämässä hauskaa Plymouthin keskustassa.

1 DAY LEFT

    

    Huomenna näihin aikoihin oon jo matkalla Iso-Britanniaan! Viime päivät on menny pakkaillessa ja koulussa hyvästellessä kaikkia. En oo oikeen vieläkään tajunnu että kohta en ookkaan täällä enää... Tuntuu, että kaikki on tällä viikolla ollu pelkkää "viimestä kertaa": viimestä kertaa uimassa, viimestä kertaa miekkailutreeneissä (kokeilin florettia viimeisen kerran kunniaksi ja sain muutaman pistonkin jee!), viimeistä kertaa koulussa, viimeistä kertaa s-marketissa yms yms .. :D
    ( Pakollinen maininta: pari viikkoa sitten voitin nykyaikaisen viisottelun A-nuorten PM-kultaa!)
Oon pahoillani, en tee teille sellasta vaihtareiden perinteistä 'pakkauspostausta', kun mulla harrastuksen takia tulee jo pari matkalaukullista tavaraa, joista ei kovin mielenkiintoista tekstiä sais aikaan.
       Koitan kirjottaa reissusta mahollisimman pajon, mutta saa nähä kuinka paljon aikaa mulla jää treenien ja koulun ja muun elämisen lisäksi! Luulen, ettei koulualueestakaan kovin paljon kuvamateriaalia saa edes ottaa/julkaista..

A-nuorten EM Uppsala

Pahoitteluni tästä hiljaisuudesta blogin puolella! En tiedä minkä syyn keksisin tähän, oon vaan yksinkertaisesti ollut väsynyt/kiireinen/laiska enkä oo saanu aikaiseksi kirjoitella. 

     Viime viikolla oli mun kauden pääkisat, eli alle 19 vuotiaiden EM kisat. Otin mun gopron mukaan, että oisin saanut hienoja kuvia paikanpäältä ja oisin voinut sitten jakaa ne teidän kanssa. Mun laukuissa oli tilaa rajoitetusti ja jätin laturin kotiin (näin jälkeenpäin ajateltuna ois sinne laukkuun varmaan yksi pieni johto vielä mahtunut..). Ekana iltana mulla tais unohtua se kamera päälle ja kisa-aamuna se ei sitten enää lähtenytkään päälle... Just mun tuuria. No, sain sentään lentokoneesta kaks kivaa kuvaa :D

     Lennettiin siis kisapaikalle torstaina ja perjantai-sunnuntai oli yksilökisat. Perjantaina kisat alko miekkailulla, joka meni ihan ok, alussa oli havaittavissa "lievää" kisajännitystä ja jäädyin aika pahasti muutaman kerran.

    Lauantaina oli uinti ja CE. Uinnissa laitettiin mun tekniikka aikalailla uusiksi viime viikolla. Kulki ihan ok, mutta kierroksia oli ehkä vähän liian vähän, eikä mulla ollut riittävästi sellasta tsemppiä. Olin kuitenki oman Group B:ni 12. uinnissa. CE:ssä olin reilusti oman ryhmäni hitain. Ammunta kyllä yllätti positiivisesti: sain kolme kertaa ammuttua alle viiteenkymmeneen sekuntiin! Parannusta viime kisojen ampumajuoksuaikaan tuli n. minuutti, juurikin noiden onnistuneiden ammuntojen ansiosta.

    "The overall experience" oli hyvä ja positiivinen. Mulla ei ollut juuri mitään hajua kuinka kovia muut kilpailijat on, joten ei ollut mitään suurempia tavoitteita. Finaalipaikka ois toki ollut kiva, mutta sinne ois ollut vielä 200 pistettä matkaa... Saapa nyt nähdä kun muutan sinne britteihin että miten nää mun lajitaidot lähtee kehittymään!

 

   // 1. parin viikon takainen ihana aamupala jonka ihan itse yllärinä tein :) // 2. kauhistelin mun hiuksia, jotka on taas päässy kasvaan vähän liian pitkiksi .... // 3. työpäivän jälkeen mun skootteriin oli ilmestyny kukka //

      Huomenna me äitin kanssa suunnataan Helsinkiin. Siellä pääsen treenaileen vähän eri maisemiin ja eri kasvojen kanssa. 

MIEKKAILUKISAT

    Sunnuntaina osallistuin Oulun Miekkailuseuran järjestämiin miekkailukisoihin. Oikeestaan mitään erityisempiä tavotteita mulla ei ollu, koska nää oli mun ekat kisat missä oli ihan "oikeita miekkailijoita", tai siis niitä joilla ei oo neljää muuta lajia treenattavana ... :D Yhtään kertaa en ihan nollille jääny ja yhden tiukan ottelun voitinkin monen monen käänteen kautta. Saipahan mun hermot ja itsehillintä samalla vähän treeniä. Matsin jälkeen itkeskelin sitte aika antaumuksella...

Katriinalle iso kiitos kuvista :)

UPPSALA GP

Viimeinkin pääsen kirjottaan tätä postausta! Oltiin siis viime viikolla 2 päivää Ruotsin Uppsalassa nykyaikasen 5-ottelun kisoissa. Oli ihan hauskat ja onnistuneet kisat! Pieniä epäonnistumisia ja kommelluksia mahtu kisapäiviin, mutta taas ollaan montaa kokemusta rikkaampia ja viisaampia. Voitin suht. kirkkaasti oman sarjani (A junnut), jossa olikin vaan kaksi osallistujaa. Yritettiin kyllä saada mua vaihdettua aikuisten sarjaan, koska olis ollut paljon mielekkäämpää käydä kurottelemassa sitä aikuisten kultamitalia. No, onneksi sijoituksella ei nyt tälläisissä kisoissa oo juuri mitään merkitystä, paljon enemmän onnentunteita mulle tuotti huomata, kuinka paljon oonkaan tässä talven aikana kehittynyt miekkailussa! Viime syksyn SM tuloksesta 8 voittoa - 31 häviötä tuloksesta suunta olikin vain ylöspäin, ja tällä kertaa sain jo yli puolet pistoista! (14 voittoa - 12 häviötä)
       Kisat alkoivat torstaina 200m vapaauinnilla. Päätin uida lajin kisapuvulla, jonka laitto vei 15 minuuttia kallista verra-aikaa. Verra jäi siis suhteellisen lyhyeksi, ja kerkesin uida vaan ne täysin välttämättömät tekniikkadrillit ja nopeudet. Mun mielen hyvinvointia järkytti suuresti se, että uitiin vaan neljällä radalla, starttipallit olivat suoraa viime vuosituhannelta, sähköistä ajanottoa ei ollut ja kisat uitiin 25m radalla. Mua vähän huvittaakin se, kuinka alkeellisissa oloissa 5-ottelun uintiosuus saadaankin järjestää, kun muissa lajeissa kaikki säännöt on kauheen tiukat; esim. ratsastuksessa vaatetus pitää olla kaulus-/kisapaitaa myöten kunnossa.
       Uintiaika jäi aika vaatimattomaksi: 2:22.87. Käännökset oli tosi laiskoja ja muutenkin semmonen terävyys oli ihan hukassa. Olosuhteet huomioon ottaen aika oli kuitenkin ihan kelvollinen ja ihan kirkkaasti kisojen naisten kovin aika.
     5-ottelu on siitä hieno laji, että vaikka mokaisikin yhden lajeista, niin vielä on 4 lajia joissa voi loistaa ja paikkailla yhden osalajin epäonnistumista. Seuraavaksi siirryttiinkin ystävällisen ruotsalaisen naisen kyydillä koululle, jossa miekkailu- ja ampumajuoksuosuus suoritettaisiin. Jouduttiin odottelemaan miekkailupaikkojen pystytystä aika kauan, niin kerkesin hyvin lämmitellä ja työntää uintiosuuden pois mun mielestä. Keskittyminen oli täysin tulevassa pitkässä miekkailukoitoksessa. Miekkailinkin omaan tasooni äärimmäisen hyvin! Otin muutamia pistoja ihan olympiatasolle tähtääviltä isokokoisilta pojiltakin. Kuulostaa vähän uskomattomalta, tässä alla todistusaineistoa videon muodossa.

            Torstain viimenen laji oli ampumajuoksu. Ampuminen ei onnistunut millään, mutta juoksin ihan hyvin, ottaen huomioon että juoksureitti kulki läpi koulun pukuhuoneiden. Järjestäjät unohtivat lähettää mut oikeaan aikaan, joten alkumatka meni vähän sekavissa tunnelmissa kun jäin jo heti alussa muita kymmenen-viistoista metriä jälkeen. Voittohan sieltä kuitenkin reilulla piste-erolla tuli :)

       Perjantaina oli vielä ratsastus ja viestikilpailu. Ratsastuksella ei mulle periaatteessa ollut mitään väliä, kun mun ikäiset ei vielä oman ikäisten sarjassa ratsasta. Oli silti kiva saada vähän rutiinia ja kokemusta, miten se arvonta, verkka yms. oikeissa kisoissa sitten toimii. Ratsastin 80cm radan, ja arvonnassa nostin arpahatusta lapun (joka kylläkin oli ruotsiksi) jossa mulle tuli poni. En oo pystynyt ratsastaan poneilla sitten ala-asteen, joten olin vähän hämilläni hetken mutta tyttö mun vieressä selitti, että arvonta oli vaan "leikkiä", meille tulevat hevoset oli jo kisajärjestäjien puolesta päätetty valmiiksi ajat sitten. Arvonnan jälkeen vaihdoimme siis lappuja niin, että jokainen sai oikean hevosen.       
   Laitettiin itse omat heppamme kuntoon. Mulla oli valkea, iso ja suloinen heppa Spotify. Ensivaikutelma vähän petti, sillä liiskauduin ikävästi hevosen ja karsinan seinän väliin, kun herra päätti vähän temppuilla. Onneksi henkilökohtainen avustajani, äiti, piti loppuajan Spotify-heppaa riimussa, ja saatiin se loppujen lopuksi varustettua.

         Verkassa Spotify oli kivan reipas, se muistutti tosi paljon yhtä nuorta heppaa Poweria, jolla muutama vuosi sitten ratsastelin. Otin verkassa vaan 4 hyppyä, sillä verkka-alue oli tosi ahdas. Spotifylle vasen laukka tuotti vähän ongelmia, radallakin jouduin ravin kautta vaihtelemaan niitä laukkoja. Radalla Spotify mutkitteli, kiihdytteli ja hidasteli. Semmosta tasasta tempoa ja tuntumaa ei oikeen tahtonut löytyä, mutta koska nuorille ei voi tulla aikavirheitä, ratsastin hitaasti mutta varmasti puhtaan radan. Radan jälkeen heppa sai hurjasti taputuksia ja kehuja, sitten käytiin viemässä se talliin ja hyvästeltiin.

         Kokonaisuutena kisat oli aivan mahtava kokemus, kesällä päästään uudelleen Uppsalaan kisailemaan A-nuorten EM-kisojen merkeissä!

SWEDEN IS CALLING

Heippaaa! Nyt alkaa olla kaikki kamppeet pakattu ja otetaan suunnaksi Ruotsin Uppsala ja nykyaikasen 5-ottelun kisat! Hain vähä kisafiilistä kattelemalla mun vanhoja kisavideoita, niin löysin vuodelta 2009 Jyväskylän Rolloista videon, missä uin 200SKU! Nauratti kyllä niin kauheesti että on pakko jakaa se tälläsenä välikevennyksenä teiänki kanssa.
     Uin tuossa kolmanneks lähimmällä radalla ja oi miksi, miksi en tajunnu käyttää sitä uimalakkia... Noh, oon tässä videossa kuitenkin vasta 11 vuotias, nii laitetaan se tyhmyys iän piikkiin... Ja voitin sentään oman eräni ajalla 3:09 .. ;)

KISOIHIN VALMISTAUTUMISTA

Hui kamala, eilen näin ens viikon Ruotsin GP-kisojen osallistujaluettelon! Ens viikon torstaina mulla on siis elämäni toiset 5-ottelukisat. En millää malta ottaa että pääsen näkeen kuinka paljon oon kehittyny tässä talven aikana! Mun ikäsethän ei vielä kisoissa ratsasta, mutta nyt oli kuitenkin mahdollisuus ilmottautua myös ratsastukseen, jota ei sitten tuloksissa oteta huomioon. Ei otettu mulle täyskorkeeta rataa joka ois ollu jonku 110cm (?), koska lopetin ratsastuksen väliaikasesti tossa tammikuussa ja oon nyt toukokuussa käynyt 3 kertaa hevosen selässä .... :D Joten jotta tuun vielä hengissä sieltä kisoissa takasinkin, nii otin radaksi sen 80cm.  Alla video mun toisesta ratsastuskerrasta sen tauon jälkeen :) Minuutin kohalla kolme aivan kamalaa hyppyä, en ollut yhtään mukana kun esteitä nostettiin pitkästä aikaa...

WNB MIEKKAILIJA

Torstaina miekkailutreeneissä pari kyyneltä valui pitkin mun poskia. Toinen peräkkäinen viimeinen sija seuran sisäisissä kalpakisoissa harmitti. Harmittaa kyllä vieläkin. Tuntuu, että aina kun otan yhden kehitysaskeleen miekkailussa, muut miekkailijat harppaa kaks askelta kauemmas. Harmitti ja itketti. Onneks ihana Maria, joka oli menestynyt hyvin PM-kisoissa, oli leiponut kiitoskakun jonka syöminen helpotti vähän oloa ... :)
        Kotimatkalla ajoin hitaasti ja kiljuin kaiken harmituksen ja pettymyksen ulos. Mun äänekäs kiljuminen (ainakin toivottavasti) peittyi mopon hurinan sekaan ja en herättänyt hämmästystä kanssaihmisissä.

VIIMEAIKAISET ILONAIHEET

1.&2. hankittiin mulle huhtikuun lopussa kuntosalikortti ja oon nyt ahkerasti käynyt
 siellä vähän joka välissä (kerran nopeesti hyppytunnillaki ... :D)
3. ostettiin stokkalta ehkä maailman ihanimmat kevätkengät mulle!!
#materialismionnellisuuslevel 1 000 000

Nyt ku Oulustaki on viimeset lumet sulaneet pois niin oon alottanut mun maastojuoksukenkien sisään ajamisen. Pari kierrosta tota 3km maastolenkkiä ja oon kuolleempi ku 12km normilenkin jälkeen!

Mulla kun ei oikeen oo mitään juoksutaustaa (kahden kesän pesäpallouran lisäksi) niin oon ottanut putkirullan ja kompressiosukat ekstra-aktiiviseen käyttöön jotta onnistuisin olla hajottamatta paikkojan heti näin alussa.

OLEN TULEVA VAIHTO-OPPILAS

      Oon monessa postaukssa sivunnut tätä aihetta vähän, mutta nyt vihdoin päätin tehä tämmösen oman postauksen aiheelle kun se on tässä vähän aikaa sitten varmistunut. Eli n. 4 kk päästä, syyskuussa 2014 lähden vaihtoon Iso-Britanniaan sisäoppilaitokseen. Se, miksi päädyin tohon maahan ja valitsemaani kouluun (ja kyllä, se siis on sisäoppilaitos!) on niin pitkä tarina, että veis varmaan monta tuntia yrittää saada se kirjoitettua ja tiivistettyä johonkin järkevään muotoon :D Mutta lyhyesti: oon pitemmän aikaa halunnut vaihtoon, mutta en oo oikeen pitänyt sitä mahdollisena mulle koska uinti (vaihtoon lähtiessä olis todennäkösesti pitänyt lopettaa/jättää vähemmälle). Viime kesänä nuorten EM-kisoissa jouduikin toiselle suomalaiselle käyneen aikataulumokan takia avajaisseremoniaan kantamaan lippua. Tapasin ennen seremoniaa kokoontumisessa yhden mukavan brittiuimarin, jonka kanssa sitten myöhemmin tutustuttiin paremmin. Sain tietää että hän opiskelee huippurintauimari Ruta Meilutyten kanssa samalla luokalla jossain sisäoppilaitoksessa Iso-Britanniassa.

      Otin asiasta enemmän selvää myöhemmin syksyllä 2013 ja samoihin aikoihin alotin nykyaikasen 5-ottelun. Koulu sijaitsee siellä länsirannikolla Plymouth nimisessä kaupungissa. Koulun nettisivuilta luin että heillä on ohjelma myös viisiottelijoille, joten semmonen pieni toive heräsi mussa että voiskohan mun vaihtounelma sittenkin toteutua :D Aika kauan meni semmosessa epätietoisuudessa ja selvittelyssä, kerran kerkesin jo luopua koko ajatuksesta. Tammikuussa 2014 käytiin kuitenkin äitin kanssa pari päivää tutustumassa kouluun ja tutustuin ihmisiin ja tein lopullisen päätöksen; siellä mää haluaisin ehdottomasti opiskella.

    Odotan aika paljon tulevalta vaihdolta, koulussa on paljon paljon paremmat puitteet viisiottelulle kun täällä Oulussa. Haluan oppia puhumaan englantia entistäkin sujuvammin ja häikäistä kaikki etenkin miekkailu- ja ampumajuoksutaidoillani kun tuun takasin .. :D Koulunkäyntiä unohtamatta. Valitsin A-levels aineiksi mun lempiaineet matikka, fysiikka, ohjelmointi ja business&economics. Rankka vaihto siis tulossa, mutta oon ehdottoman valmis tekemään töitä! 

        Vielä on vähän auki, pidänkö sieltä käsin blogia. Varmaan päivittelen ainakin satunnaisesti lomilla yms, mutta arki voi olla niin kiireistä etten paljon sen enempää pysty päivitteleen. Ois kyllä hienoa pitää harvinaista suomalaista sisäoppilaitosvaihtoblogia. Koulussa on kyllä sen verran sääntöjä, että siellä ei varmaan pahemmin kuvailla ainakaan. Ja vielä unohtu mainita että en oo menossa vaihtoon minkään järjestön kautta. Otettiin siis ihan itse yhteyttä kouluun ja sovittiin asiat. Eli tääkin on mahdollista!

(postauksen kuvat ovat mun perinteisestä linjasta poiketen netistä haettuja)

HUHTIKUU

// 1. Koeviikko loppu keskiviikkona ja sen kunniaksi vuokrasin ehkä maailman oudoimman leffan. Loppukohtaus oli ahdistavimpia ikinä. // 2. Shoppailtiin // 3. Mun ruoanlaittotaidonnäyte. Punasia papuja, kanaa ja raejuustoa. Parasta mihin pystyn.

Treeniaikataulujen vuoksi en kerenny pariin vuoteen (!) kattoon yhtään Kärppien peliä. Keskiviikkona hyvän päivän päätteeksi päätin lähtä kannustaan kotijoukkuetta, kun Kärpät pelas SaiPaa vastaan. Jo ekan erän jälkeen sain tarpeekseni jääkiekosta ja pyöräilin kottiin.

Mun salaiset aseet kokeissa menestymiseen: paljon paljon motivoivia herkkuja ja jos ruottin kirja ei houkuta opiskelemaan, äiti laitetaan tuomaan kaupasta ruotsin kielisiä juorulehtiä. Toimii!

verta ja hikeä

...kyyneleitä ei onneksi ainakaan vielä ^

Viikonloppuna mulla oli uintikisat. Rintauinnista yliannostuksen saaneena repäsin oikeen kunnolla ja valitsin lajeiksi 100, 200 ja 800VU! Kasisatanen meni yllättävän hyvin: paransin mun "ennätystä" (=nopeinta uitua aikaani, joka on mennyt jo yli vuosi sitten 'vanhaksi') reilut 6 sekunttia. Kehitystä havaittavissa.

      Sunnuntaina marssittiin urheiluvälineliikkeeseen ja pyysin myyjää esittelemään mulle lenkkarit joilla voi juosta asfaltilla, radalla, maastossa, pitkiä lenkkejä, spurtteja ja kisata. Noh, tälläsiä kenkiä ei valitettavasti oo vielä saatavilla (tässä mulle hyvä markkinarako!), joten päädyttiin ostamaan kahdet eri kengät: noi yllä näkyvät reilusti vaimennetut Adidakset tasaselle alustalle ja sitten Salomonin maastojuoksukengät.

       Maanantaina suuntasin lenkille. Juoksu kulki uudet kengät jalassa äärettömän hyvin, kunnes alkuhuuman jälkeen 5km päässä kotoa tajusin että mun jaloissa on hullut kipeet rakot. Vaivalloisesti pääsin kuin pääsinkin juoksu-kävely-konttaus -tyylillä kotiin. Seuraavana päivänä onnistuin repäsemään rakkolaastarin mukana ison palan ihoa jalkapohjasta. Tämän tapaturma tapahtui uimahallissa kun olin parhaillaan vaihtamassa vaatteita. Voitte vaan kuvitella sen punasen nesteen määrää kun ne pari tippaa verta levis siihen märälle lattialle. Näytti niinku ois joku vähä isompi vahinko sattunu. Mun tuuria.

but first let me take a selfie

Tässä samalla kun vielä mietin kehtaanko sitä videomuotoista kisapostausta julkaista nii päivittelen vähä mun kuulumisia tännekkin :)

Pidin koulussa puheen nykyaikaisesta 5-ottelusta. Ylitin siinä itseni, en jäätynyt siellä kaikkien edessä ja sain sanotuksi kaiken mitä olin suunnitellutkin! Wooh hyvä minä. Onnistuin myös tekemään äärimmäisen hyvää sushia! Tämän kaiken itsekehuskelun jälkeen on pakko palauttaa itteni takas maan pinnalle: MAA2-kurssista saadun kutosen jälkeen yritin nostaa 3 kurssin numeron ainakin sinne seiskaan. Kokeen jälkeen tajusin, että ainoossa tehtävässä minkä oikeesti olin osannut, olis pitänyt laskea lieriön suhde palloon, kun ite piirsin ja laskin taidokkaasti kartiolla. Arghhh. 

Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen mun napakoru saatiin kuin saatiinkin auki! Toi tyhjä reikä on tosi pelottava. Se tuijottaa mua, eikö tuijotakkin? Oon syönyt myös x määrän (en kehtaa täällä edes tunnustaa) noita uusia Ben & Jerry's jätskipurkkeja! Oih. 

Loppuun vielä tälläsii deep quotekuvii. Tämä tyttö vaihtaa maisemaa syksyllä. Blondi yksin isossa maailmassa. Sisäoppilaitoksessa. Koulupuvussa.

SPORTS

Kylläpä aika menee nykysin nopeesti! Taas on yks viikko kulunu iha huomaamatta.

Keskiviikkona oli ihana ilma ja halusin hiihtämään. Ajattelin että semmone 10-15km vois olla aika sopiva lenkki, ku viikonloppuna on kisatki nii ei viittis kauheen montaa kymmentä kilometrii hiihtää. Oli ihan mahtava keli ja ihanaa musiikkia, niin se 15km venykin lähes 37 kilometriksi....  Oops. 

Ja kuten tossa aiemmin taisin mainitakki, oli uintikisat täällä Oulussa nytte la-su! Mulla oli ihan jees lajit 50PU&RU, 100RU ja 200VU. Lauantaina uinnit (50 perhosta ja 100 rintaa) ei oikee onnistunu, mutta nytte sunnuntaina etenki 200VU (nykyaikasen 5-ottelun kilpailulaji) meni hirveen hyvin! :) Meiän Calellan uintileiriinki on enää joku 45 päivää, can't wait!

+ blondin elämää osa 1000002: toinen mun etuhampaista otti taas osumaa, tällä kertaa kahvikupilta ... Jälleen kerran tuijotan itteäni peilistä ja kauhistelen mun uutta hymyä. No, onneks tällä kertaa lähti vaan pieni pala, toisinku sillon eka kerralla puolet samaisesta etuhampaasta lensi lumihankeen, kun failasin kolatessani lunta... En vaa voi lopettaa nauramista enää, mun kaveri nimittäin totesi että "sun kahvihammasta kolottaa kirjaimellisesti" XDDDDDDDDDDDDD 

ARKEANI

Moikka! Mitään hirveen erikoista ei oo tapahtunu tässä viime aikoina, oon vaa reenaillu ja käyny koulussa. Monia pieniä ilon aiheita on kyllä ollut; tajusin eilen että oon oppinu jo vaikka mitä tankotanssin perus liikkeitä! Jos kyseistä lajia kohtaan ei ois niin kauheita ennakkoluuloja, voisin jo pikkuhiljaa kutsua itseäni tankotanssijaksi. Samaan tapaan kun kerron harrastavani uintia ja viisottelua. Aika vaikee laji se loppujen lopuksi on, vaatii paljon voimaa ja koordinaatiokykyä. Ja se on myös aika kivuliasta.. Tänään ei tahtonu kävelystä tulla mitään kun ton ylläolevassa kuvassa näkyvän liikkeen/pidon/mikälie jälkeen mulla oli polvitaipeet ihan mustelmilla ja tangolla seisonnan ja istunnan jälkeen myös lähentäjien alue on mustelmilla. En ees ymmärrä miten onnistuin hymyileen ton kuvan oton ajan .. :D 

    Muita juttuja mistä oon iloinnut oli kun sain kesken koulupäivän kavereiden "vähän" myöhäisen joululahjan; Diorin lip polishin ja 2 aiiiivan ihanaa cupcakea joiden syömistä en voinut odottaa kotiin asti vaan vedin ne heti koulussa... heh.

Olin myös äärimmäisen reipas ja juoksin mun elämäni pisimmän lenkin tänään, 11,5 km!! Huh huh. Aika hurja saavutus mulle, kun viime vuonna näihin aikoihin vasta hain tuntumaa miltä se maalla yli 2km/h liikkuminen tuntuu. Kyseessä oli siis Torremolinoksen uintileiri, jossa epätoivoisesti yritin uintivalmentajan ja kaverin avustuksella treenata urheilulukioon haun 3000m juoksutestiä varten. En ollut varma pystyisinkö edes hölkkäämään 3km putkeen. Ja en pystynyt !! Juoksutestissä 2km kohdalla olin niin hapoilla että mun oli pakko kävellä. Joten toi tän päivänen reilu 11km on mulle tosi iso saavutus ! Oh I'm so proud of myself.

Pakko muuten mainita vielä että toi kuvassa näkyvä lenkkiin käytetty aika ei pidä paikkaansa. Unohdin kotiin päästyäni pysäyttää sportstrackerin :D

Sonja kiittää ja kuittaa!

OLENKO TULOSSA VANHAKSI ?

Pakko alottaa tää postaus kertomalla vähän mun eilisestä päivästä. Päätin käydä suoraa koulun jälkeen uimassa treenin, jotta pääsisin ajoissa kotiin lukeen maantiedon kokeeseen. Oon näiden 7-8 uimahallilla vietetyn vuoden aikana kerenny nähä ja kuulla kaikenlaista, alasti allastilojen puolella juoksevista miehistä ihan näihin perus olen-niin-kyllästynyt-elämääni-ettei-minulla-ole-muuta-tekemistä-kuin-valittaa-mitättömistä-asioista -vanhuksiin. Eilen uimahallilla mua kutsuttiin elämäni ensimmäistä kertaa tädiksi. Kyllä, luitte oikein. 

       Söin siinä pukuhuoneen penkillä reippaasti välipalarahkaani, kun mun eteen pysähtyi semmonen pieni tyttö hämmästyneenä. Sitten se lapsi alko kyseleen, että "mitä täti syö, mitä täti syö?" Lamaannuin tosta täti-sanasta niin paljon etten kyenny ees sanomaan mitään. Totuus tulee lasten suusta.

       Tätiepisodin jälkeen jatkoin matkaani suihkun kautta altaille. Valitsin semmosen kivan tyhjän radan itelleni ja menin uimaan. Mulla alkoi lauantain treeneissä kesken kaiken särkeen varvasta ihan mielettömästi, mutta sinnittelin ne treenit loppuun ja treenien jälkeen vilkasin sitä.

       Nykyaikasen 5-ottelun SM-kisoissa syyskuussa mulla miekkailuosuudella alkoi särkee oikeen jalan varvasta ihan hirveesti. Kävely sattu ihan kauheesti. No sillon kisat oli vielä puolivälissä niin nappasin vähän buranaa ja kisasin loppuun asti. Siitä asti toi varpaan kynsi on ollu ihan mustana ja kipee, mutta oon hienosti ignoorannu koko ongelman lakkaamalla sen mustan päälle aina kivalla pirteellä kynsilakalla .... :D

       Takasin asiaan. Menin siis uimaan ja jalkaan alko sattuu taas. Pysähyin ja aattelin lähtä kotiin. Aloin kuitenkin miettiin mielessäni että muille toi syy ei tosiaankaan menis läpi; "joo, oli pakko lähtä kotiin ku oli varvas nii kipee". Nousin altaasta ja katoin sitä varvasta tarkemmin. Ewwwww se varpaankynsi oli irronnu sillee että se vielä sinnitteli puoliksi kiinni siinä varpaassa. No, marssin uimahallin valvomoon (jossa en ollukkaa pitkään aikaan vieraillu!) jossa varvas sai ensihätään urheiluteippiä ja sain kuin sainkin koko 5km treenin uitua loppuun asti! Oon varmaan ainut ihminen, joka saa yhdestä varpaankynnestä kirjotettua näinkin pitkästi. :D Heh. 

     Uimahallilla täytyy joustaa ja soveltaa joissakin asioissa. Halusin kipeästi kahvia, mutta ei ollut kahvinkeitintä. Ostin valmiskahvipussin. Ei ollut vedenkeitintä. Oli mikro jossa lämmittää vettä, mutta ei kuppia mihin laittaa vesi. Tässä vaiheesa skyr-rahka tuli ja pelasti tilanteen. Rahkapurkki toimi kahvikuppina ja mukana tullut muovilusikka oli myös kätevä lisä. Päivitin samalla kauppareissulla mun aurinkopuuterin uuteen vastaavaan, kun tajusin että olin hankkinut edellisen yläasteen 7-luokalla.... Hyi.
Säät lauhtu vihdoin niin, että pysty juokseen ulkona! Lenkit on huomattavasti mielekkäämpiä ulkoilmassa :)

PLYMOUTH

Moikka! Viikko sitten keskiviikkona me suuunnattiin äitin kanssa pariksi päiväksi Plymouthiin. Mulla on ollu pitkän aikaa haaveena päästä käymään Iso-Britanniassa, sillä mulla on muutamia uintikavereita sieltä ja etetenki Lontoo on kokoajan blogeissa yms. esillä.

Lennettiin Oulusta Helsingin kautta Heathrown lentokentälle, josta käveltiin bussiasemalle jossa hetken aikaa kerettiin ihailla punasia busseja ja napsia musta pakolliset turistikuvat ;) Jatkettiin sieltä sitten bussilla Plymouthiin. Niihin aikoihin oli jo niin pimeetä, ettei matkalla voinu oikeen ihailla "maisemia", mutta hymyilin silti itsekseni koko 4h bussimatkan. Oli ihanaa olla vihdoin Briteissä.

Pysyttiin hyvin muonitettuna koko reissun ajan^ Starbucksilla tuli käytyä useamman kerran ja mun paikallinen kaveri käytti mua myös Brittien omassa kahvilaketjussa Costa coffeessa.

Koulu oli aivan m.a.h.t.a.v.a!! Ei voi muuta sanoa. Kaikki oli tosi ystävällisiä, ruoka oli hyvää ja ilmapiiri ihana ja kannustava. Ainakaan ton reissun jälkeen en yhtään ihmettele miksi Iso-Britannia menestyy nykyaikaisessa 5-ottelussa niin hyvin! Koululla oli oma uima-allas, miekkailusalit (huomatkaa monikko), juoksumahdollisuudet, jalkapallo/rugbykentät, ammuntahalli ja vaikka mitä muuta. Ponyclub on ainut minne on vähän pitempi matka (eli varmaan max. joku 10min autolla) ja sinnekkin menee aina koulun pihasta autokuljetukset.

    Pääsin ite osallistumaan ammunta-, uinti-, juoksu- ja kahteen miekkailutreeniin. Puolentoista päivän sisällä! Huh. En pistäisi pahakseni jos mullakin olisi mahdollisuus käydä koulussa aina välitunnilla vetämässä ammuntatreenit....

 

Plymouth oli kaupunkina aivan ihana, meri oli lähellä ja talot juuri sellasia mitä olin etukäteen ajatellutkin Brittiläisten talojen olevan.

Kaikki loppuu aikanaan, lauantaina illalla kolmen ihanan päivän päätteeksi oli aika lähtä junalla kohti Readingia. Sunnuntaina päivällä oltiinkin sitten takasin kotona taas yhtä kokemusta rikkaampana ja monenmonen ihanan muiston kera. Matkalaukkukin sai myös (tietenkin) uutta täytettä, sillä pitihän ne Primark ja topshop yms. kiertää. Pieni kehitysehdotus Primarkille; maassa jossa sataa lähes joka päivä, EI kannata laittaa ostoksia pahvi/paperipussiin. Nimimerkillä, väsyneenä pitkän päivän jälkeen sateessa hotellia kohti juostessa ei ole kiva pysähtyä keräämään uusia, maahan pudotessa likaantuneita vaatteita keskeltä autotietä!!!!!!!

TRAVELING

Kuvat kertovat kaiken tällä kertaa :D Ihanaa päästä ekaa kertaa Englantiin!