WNB MIEKKAILIJA

Torstaina miekkailutreeneissä pari kyyneltä valui pitkin mun poskia. Toinen peräkkäinen viimeinen sija seuran sisäisissä kalpakisoissa harmitti. Harmittaa kyllä vieläkin. Tuntuu, että aina kun otan yhden kehitysaskeleen miekkailussa, muut miekkailijat harppaa kaks askelta kauemmas. Harmitti ja itketti. Onneks ihana Maria, joka oli menestynyt hyvin PM-kisoissa, oli leiponut kiitoskakun jonka syöminen helpotti vähän oloa ... :)
        Kotimatkalla ajoin hitaasti ja kiljuin kaiken harmituksen ja pettymyksen ulos. Mun äänekäs kiljuminen (ainakin toivottavasti) peittyi mopon hurinan sekaan ja en herättänyt hämmästystä kanssaihmisissä.

VIIMEAIKAISET ILONAIHEET

1.&2. hankittiin mulle huhtikuun lopussa kuntosalikortti ja oon nyt ahkerasti käynyt
 siellä vähän joka välissä (kerran nopeesti hyppytunnillaki ... :D)
3. ostettiin stokkalta ehkä maailman ihanimmat kevätkengät mulle!!
#materialismionnellisuuslevel 1 000 000

Nyt ku Oulustaki on viimeset lumet sulaneet pois niin oon alottanut mun maastojuoksukenkien sisään ajamisen. Pari kierrosta tota 3km maastolenkkiä ja oon kuolleempi ku 12km normilenkin jälkeen!

Mulla kun ei oikeen oo mitään juoksutaustaa (kahden kesän pesäpallouran lisäksi) niin oon ottanut putkirullan ja kompressiosukat ekstra-aktiiviseen käyttöön jotta onnistuisin olla hajottamatta paikkojan heti näin alussa.

OLEN TULEVA VAIHTO-OPPILAS

      Oon monessa postaukssa sivunnut tätä aihetta vähän, mutta nyt vihdoin päätin tehä tämmösen oman postauksen aiheelle kun se on tässä vähän aikaa sitten varmistunut. Eli n. 4 kk päästä, syyskuussa 2014 lähden vaihtoon Iso-Britanniaan sisäoppilaitokseen. Se, miksi päädyin tohon maahan ja valitsemaani kouluun (ja kyllä, se siis on sisäoppilaitos!) on niin pitkä tarina, että veis varmaan monta tuntia yrittää saada se kirjoitettua ja tiivistettyä johonkin järkevään muotoon :D Mutta lyhyesti: oon pitemmän aikaa halunnut vaihtoon, mutta en oo oikeen pitänyt sitä mahdollisena mulle koska uinti (vaihtoon lähtiessä olis todennäkösesti pitänyt lopettaa/jättää vähemmälle). Viime kesänä nuorten EM-kisoissa jouduikin toiselle suomalaiselle käyneen aikataulumokan takia avajaisseremoniaan kantamaan lippua. Tapasin ennen seremoniaa kokoontumisessa yhden mukavan brittiuimarin, jonka kanssa sitten myöhemmin tutustuttiin paremmin. Sain tietää että hän opiskelee huippurintauimari Ruta Meilutyten kanssa samalla luokalla jossain sisäoppilaitoksessa Iso-Britanniassa.

      Otin asiasta enemmän selvää myöhemmin syksyllä 2013 ja samoihin aikoihin alotin nykyaikasen 5-ottelun. Koulu sijaitsee siellä länsirannikolla Plymouth nimisessä kaupungissa. Koulun nettisivuilta luin että heillä on ohjelma myös viisiottelijoille, joten semmonen pieni toive heräsi mussa että voiskohan mun vaihtounelma sittenkin toteutua :D Aika kauan meni semmosessa epätietoisuudessa ja selvittelyssä, kerran kerkesin jo luopua koko ajatuksesta. Tammikuussa 2014 käytiin kuitenkin äitin kanssa pari päivää tutustumassa kouluun ja tutustuin ihmisiin ja tein lopullisen päätöksen; siellä mää haluaisin ehdottomasti opiskella.

    Odotan aika paljon tulevalta vaihdolta, koulussa on paljon paljon paremmat puitteet viisiottelulle kun täällä Oulussa. Haluan oppia puhumaan englantia entistäkin sujuvammin ja häikäistä kaikki etenkin miekkailu- ja ampumajuoksutaidoillani kun tuun takasin .. :D Koulunkäyntiä unohtamatta. Valitsin A-levels aineiksi mun lempiaineet matikka, fysiikka, ohjelmointi ja business&economics. Rankka vaihto siis tulossa, mutta oon ehdottoman valmis tekemään töitä! 

        Vielä on vähän auki, pidänkö sieltä käsin blogia. Varmaan päivittelen ainakin satunnaisesti lomilla yms, mutta arki voi olla niin kiireistä etten paljon sen enempää pysty päivitteleen. Ois kyllä hienoa pitää harvinaista suomalaista sisäoppilaitosvaihtoblogia. Koulussa on kyllä sen verran sääntöjä, että siellä ei varmaan pahemmin kuvailla ainakaan. Ja vielä unohtu mainita että en oo menossa vaihtoon minkään järjestön kautta. Otettiin siis ihan itse yhteyttä kouluun ja sovittiin asiat. Eli tääkin on mahdollista!

(postauksen kuvat ovat mun perinteisestä linjasta poiketen netistä haettuja)

NSM/SM TURKU

     Mun leiri/kisareissupostaus saa jatkoa. Calellan leirin jälkeen lennettiin Helsinkiin, josta osa porukkaa jatko matkaa Ouluun ja mää + muutama muu jäätiin Helsinkiin. Olin pari yötä mun kaverilla ja menin niitten seuran bussilla Turkuun NSM/SM-kisoihin.

    Olin ilmottanut kisoihin kaikki rintauintimatkat. Ekana oli vinsta, joka meni uuen kisapuvun kanssa aivan äärettömän huonosti .. :D Seuraavana päivänä mulla oli ääni melkeen kokonaan lähteny ja muutenki nunhanen olo. Mulla oli samana päivänä 200RU ja just ennen lajia mun puku repes ja jouduin lainaamaan mun kaverilta pukua. Kun olin saanu sen lainapuvun päälle ja se hirvee kiirepaniikki-adrenaliini oli hävinny nii aloin vaan itkeen. En oo mikää taikauskonen mutta sillon kyllä tuntu ettei mun oo tarkotettu uia sitä lajia ollenkaan :D Keskeytin siis 100 metrin jälkeen. Lauantain 100RU:sta en ees sano mitään...

     Kisat meni onnistuneen epäonnistuneesti, mutta jäi silti tosi hyvä fiilis tosta reissusta ja vikoista uintikisoista :) Päätin siis huonosti menneen 100RU:n jälkeen että mun rintauinti ja samalla kilpauintiura saa olla tältäerää tässä. Oon väkisin koittanu kohta 2 vuotta saaha sitä rinulii kulkeen, mutta se saa nyt riittää. Keskitän nyt mun kaikki energiat 5-otteluun :) Harkitsen kyllä tällähetkellä vielä kesän GP challenge-kisoja, haluisin nimittäin nähä kaikki uintikaverit vielä ennen tulevaa vaihtovuotta.

CALELLA 2014

Maanantaina tulin vihdoin kotiin lähes 3 viikon mittaselta uintileiri/kisareissulta! Lähettiin siis pari viikkoa sitten Espanjan Calellaan viimeistelyleirille reiluksi viikoksi ennen uinnin SM-kisoja. Leiri oli kaikella tapaa onnistunut, vaikka sairastuin ja jouduin jättään parit treenit välistä. 

      Aurinko paisto ihanasti joka päivä ja otettiin siitä kyllä aikalailla kaikki irti! Me hullut suomalaiset vallattiin hotellin uima-allasalue aina treenien välissä, kun samaan aikaan paikalliset liikku paikasta toiseen toppatakit päällä. Barceloonassaki käytiin yks päivä tuhlaan rahaa (jossa en oikeen onnistunu, mun paras sijoitus oli 7€ polkupyörätaksiin joka vei meidät ostoskeskuksesta shoppailukadulle!).

       En ois kyllä voinu toivoo parempaa viimestä uintileiriä. Ensimmäinen ja viimeinen uintileiri samassa paikassa (2011&2014). Kieltämättä tuntu aika hassulta kun viime Calellan leirillä olin niin pieni etten saanu poistua hotellin alueelta ees 20m päässä olevaan supermarkettiin ilman valmentajaa ja nyt kuljin ihan omia aikojani ympäri Calellaa.

HUHTIKUU

// 1. Koeviikko loppu keskiviikkona ja sen kunniaksi vuokrasin ehkä maailman oudoimman leffan. Loppukohtaus oli ahdistavimpia ikinä. // 2. Shoppailtiin // 3. Mun ruoanlaittotaidonnäyte. Punasia papuja, kanaa ja raejuustoa. Parasta mihin pystyn.

Treeniaikataulujen vuoksi en kerenny pariin vuoteen (!) kattoon yhtään Kärppien peliä. Keskiviikkona hyvän päivän päätteeksi päätin lähtä kannustaan kotijoukkuetta, kun Kärpät pelas SaiPaa vastaan. Jo ekan erän jälkeen sain tarpeekseni jääkiekosta ja pyöräilin kottiin.

Mun salaiset aseet kokeissa menestymiseen: paljon paljon motivoivia herkkuja ja jos ruottin kirja ei houkuta opiskelemaan, äiti laitetaan tuomaan kaupasta ruotsin kielisiä juorulehtiä. Toimii!

verta ja hikeä

...kyyneleitä ei onneksi ainakaan vielä ^

Viikonloppuna mulla oli uintikisat. Rintauinnista yliannostuksen saaneena repäsin oikeen kunnolla ja valitsin lajeiksi 100, 200 ja 800VU! Kasisatanen meni yllättävän hyvin: paransin mun "ennätystä" (=nopeinta uitua aikaani, joka on mennyt jo yli vuosi sitten 'vanhaksi') reilut 6 sekunttia. Kehitystä havaittavissa.

      Sunnuntaina marssittiin urheiluvälineliikkeeseen ja pyysin myyjää esittelemään mulle lenkkarit joilla voi juosta asfaltilla, radalla, maastossa, pitkiä lenkkejä, spurtteja ja kisata. Noh, tälläsiä kenkiä ei valitettavasti oo vielä saatavilla (tässä mulle hyvä markkinarako!), joten päädyttiin ostamaan kahdet eri kengät: noi yllä näkyvät reilusti vaimennetut Adidakset tasaselle alustalle ja sitten Salomonin maastojuoksukengät.

       Maanantaina suuntasin lenkille. Juoksu kulki uudet kengät jalassa äärettömän hyvin, kunnes alkuhuuman jälkeen 5km päässä kotoa tajusin että mun jaloissa on hullut kipeet rakot. Vaivalloisesti pääsin kuin pääsinkin juoksu-kävely-konttaus -tyylillä kotiin. Seuraavana päivänä onnistuin repäsemään rakkolaastarin mukana ison palan ihoa jalkapohjasta. Tämän tapaturma tapahtui uimahallissa kun olin parhaillaan vaihtamassa vaatteita. Voitte vaan kuvitella sen punasen nesteen määrää kun ne pari tippaa verta levis siihen märälle lattialle. Näytti niinku ois joku vähä isompi vahinko sattunu. Mun tuuria.