Torstaina miekkailutreeneissä pari kyyneltä valui pitkin mun poskia. Toinen peräkkäinen viimeinen sija seuran sisäisissä kalpakisoissa harmitti. Harmittaa kyllä vieläkin. Tuntuu, että aina kun otan yhden kehitysaskeleen miekkailussa, muut miekkailijat harppaa kaks askelta kauemmas. Harmitti ja itketti. Onneks ihana Maria, joka oli menestynyt hyvin PM-kisoissa, oli leiponut kiitoskakun jonka syöminen helpotti vähän oloa ... :)
Kotimatkalla ajoin hitaasti ja kiljuin kaiken harmituksen ja pettymyksen ulos. Mun äänekäs kiljuminen (ainakin toivottavasti) peittyi mopon hurinan sekaan ja en herättänyt hämmästystä kanssaihmisissä.
Kotimatkalla ajoin hitaasti ja kiljuin kaiken harmituksen ja pettymyksen ulos. Mun äänekäs kiljuminen (ainakin toivottavasti) peittyi mopon hurinan sekaan ja en herättänyt hämmästystä kanssaihmisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti