Viimeinkin pääsen kirjottaan tätä postausta! Oltiin siis viime viikolla 2 päivää Ruotsin Uppsalassa nykyaikasen 5-ottelun kisoissa. Oli ihan hauskat ja onnistuneet kisat! Pieniä epäonnistumisia ja kommelluksia mahtu kisapäiviin, mutta taas ollaan montaa kokemusta rikkaampia ja viisaampia. Voitin suht. kirkkaasti oman sarjani (A junnut), jossa olikin vaan kaksi osallistujaa. Yritettiin kyllä saada mua vaihdettua aikuisten sarjaan, koska olis ollut paljon mielekkäämpää käydä kurottelemassa sitä aikuisten kultamitalia. No, onneksi sijoituksella ei nyt tälläisissä kisoissa oo juuri mitään merkitystä, paljon enemmän onnentunteita mulle tuotti huomata, kuinka paljon oonkaan tässä talven aikana kehittynyt
miekkailussa! Viime syksyn SM tuloksesta 8 voittoa - 31 häviötä tuloksesta suunta olikin vain ylöspäin, ja tällä kertaa sain jo yli puolet pistoista! (14 voittoa - 12 häviötä)
Kisat alkoivat torstaina 200m vapaauinnilla. Päätin uida lajin kisapuvulla, jonka laitto vei 15 minuuttia kallista verra-aikaa. Verra jäi siis suhteellisen lyhyeksi, ja kerkesin uida vaan ne täysin välttämättömät tekniikkadrillit ja nopeudet. Mun mielen hyvinvointia järkytti suuresti se, että uitiin vaan neljällä radalla, starttipallit olivat suoraa viime vuosituhannelta, sähköistä ajanottoa ei ollut ja kisat uitiin 25m radalla. Mua vähän huvittaakin se, kuinka alkeellisissa oloissa 5-ottelun uintiosuus saadaankin järjestää, kun muissa lajeissa kaikki säännöt on kauheen tiukat; esim. ratsastuksessa vaatetus pitää olla kaulus-/kisapaitaa myöten kunnossa.
Uintiaika jäi aika vaatimattomaksi: 2:22.87. Käännökset oli tosi laiskoja ja muutenkin semmonen terävyys oli ihan hukassa. Olosuhteet huomioon ottaen aika oli kuitenkin ihan kelvollinen ja ihan kirkkaasti kisojen naisten kovin aika.
5-ottelu on siitä hieno laji, että vaikka mokaisikin yhden lajeista, niin vielä on 4 lajia joissa voi loistaa ja paikkailla yhden osalajin epäonnistumista. Seuraavaksi siirryttiinkin ystävällisen ruotsalaisen naisen kyydillä koululle, jossa miekkailu- ja ampumajuoksuosuus suoritettaisiin. Jouduttiin odottelemaan miekkailupaikkojen pystytystä aika kauan, niin kerkesin hyvin lämmitellä ja työntää uintiosuuden pois mun mielestä. Keskittyminen oli täysin tulevassa
pitkässä miekkailukoitoksessa. Miekkailinkin omaan tasooni äärimmäisen hyvin! Otin muutamia pistoja ihan olympiatasolle tähtääviltä isokokoisilta pojiltakin. Kuulostaa vähän uskomattomalta, tässä alla todistusaineistoa videon muodossa.
Torstain viimenen laji oli ampumajuoksu. Ampuminen ei onnistunut millään, mutta juoksin ihan hyvin, ottaen huomioon että juoksureitti kulki läpi koulun pukuhuoneiden. Järjestäjät unohtivat lähettää mut oikeaan aikaan, joten alkumatka meni vähän sekavissa tunnelmissa kun jäin jo heti alussa muita kymmenen-viistoista metriä jälkeen. Voittohan sieltä kuitenkin reilulla piste-erolla tuli :)
Perjantaina oli vielä ratsastus ja viestikilpailu. Ratsastuksella ei mulle periaatteessa ollut mitään väliä, kun mun ikäiset ei vielä oman ikäisten sarjassa ratsasta. Oli silti kiva saada vähän rutiinia ja kokemusta, miten se arvonta, verkka yms. oikeissa kisoissa sitten toimii. Ratsastin 80cm radan, ja arvonnassa nostin arpahatusta lapun (joka kylläkin oli ruotsiksi) jossa mulle tuli poni. En oo pystynyt ratsastaan poneilla sitten ala-asteen, joten olin vähän hämilläni hetken mutta tyttö mun vieressä selitti, että arvonta oli vaan "leikkiä", meille tulevat hevoset oli jo kisajärjestäjien puolesta päätetty valmiiksi ajat sitten. Arvonnan jälkeen vaihdoimme siis lappuja niin, että jokainen sai oikean hevosen.
Laitettiin itse omat heppamme kuntoon. Mulla oli valkea, iso ja suloinen heppa Spotify. Ensivaikutelma vähän petti, sillä liiskauduin ikävästi hevosen ja karsinan seinän väliin, kun herra päätti vähän temppuilla. Onneksi henkilökohtainen avustajani, äiti, piti loppuajan Spotify-heppaa riimussa, ja saatiin se loppujen lopuksi varustettua.
Verkassa Spotify oli kivan reipas, se muistutti tosi paljon yhtä nuorta heppaa Poweria, jolla muutama vuosi sitten ratsastelin. Otin verkassa vaan 4 hyppyä, sillä verkka-alue oli tosi ahdas. Spotifylle vasen laukka tuotti vähän ongelmia, radallakin jouduin ravin kautta vaihtelemaan niitä laukkoja. Radalla Spotify mutkitteli, kiihdytteli ja hidasteli. Semmosta tasasta tempoa ja tuntumaa ei oikeen tahtonut löytyä, mutta koska nuorille ei voi tulla aikavirheitä, ratsastin hitaasti mutta varmasti puhtaan radan. Radan jälkeen heppa sai hurjasti taputuksia ja kehuja, sitten käytiin viemässä se talliin ja hyvästeltiin.
Kokonaisuutena kisat oli aivan mahtava kokemus, kesällä päästään uudelleen Uppsalaan kisailemaan A-nuorten EM-kisojen merkeissä!
